Kummitustalon pohjapiirros Vitruviuksen tapaan

Nyt kun Vitruviuksen (1. vuosisata eaa.) Arkkitehtuurista –teos on suomennettu, minua houkutti tarttua vielä kerran Plinius nuoremman (n. 61–113 jaa.) kertomaan kummitustarinaan ja sijoittaa se Vitruviuksen kuvailemaan kreikkalaistyyliseen taloon. Nojaan arkkitehtorisen näkökulmani siihen, että Arkkitehtuurista -teoksen sivulla 280 on juuri sen kummitustalon pohjapiirros, jonka stoalainen Athenodoros (74eaa.–7jaa.) vuokrasi saaden kummittelun loppumaan kun kuolleen luut haudattiin asianmukaisesti.

1. Pliniuksen niukat maininnat talosta

Pliniuksen maininnat talosta ovat vähäisiä. ”Ateenassa oli talo, suuri ja tilava” paljastaa kuitenkin, ettei se ollut vaatimaton hökkeli. Juuri tämän vuoksi kummitustarinan voikin sijoittaa Vitruviuksen kuvaukseen kreikkalaistyylisestä talosta, jossa on lukuisia huoneita ja tiloja eri tarkoituksiin. Kun se edustaa vielä keskisen hellenistisen kauden (250–100 eaa.) kreikkalaista ihannetaloa, sopii se ajallisestikin kummitustarinan tapahtumapaikaksi. Päästyään selville talon salaisuudesta haluaa Athenodoros juuri sen takia vuokrata sen. ”Hän käski valmistaa itselleen vuoteen talon etuosaan” ja ”lähetti kaikki palvelijansa talon sisäosiin”. Tämä kertoo, että talossa on paljon huoneita. Talon suureen kokoon viittaa myös se, että ”asukkaista” puhutaan monikossa ja ”lisääntyvä kauhu aiheutti jo erään asukkaan kuolemankin”. Talossa on ollut siis paljon ihmisiä, isäntäväkeä ja palvelijoita. Siinä ovat maininnat mitä Plinius talosta kertoo.

2. Virtuviuksen kuvaus kreikkalaistyylisestä talosta

Vitruvius kuvaa kreikkalaistyylistä taloa näin:

”Koska kreikkalaiset eivät käytä atriumia, ei niitä liioin rakenneta taloihin, vaan ovesta sisään tultaessa kuljetaan kapeahkoa käytävää, jonka toisella puolella ovat hevostallit, toisella puolella portinvartijan tilat ja sitten heti sisemmät ovet. Tätä kahden oven välistä tilaa kutsutaan kreikaksi thyrōrōn. Sitten tullaan peristyyliin. Tällaisessa peristyylissä on kolmella puolella pylväskäytävät ja pohjoispuolella olevassa osassa kaksi antaseinää kaukana toisistaan. Antaseinät kannattelevat palkkeja. Mikä antaseinien välinen etäisyys sitten onkin, tulee takana olevan tilan syvyydeksi kaksi kolmasosaa siitä. Tätä tilaa jotkut kutsuvat nimellä prostas, toiset taas nimellä pastas.

Näiden tilojen taakse tulee suuria oecus-saleja, joissa perheenemäntä voi istua villankehrääjiensä seurassa. Prostas-tilojen oikealle ja vasemmalle puolelle puolestaan on sijoitettu makuutilat, joista toisesta käytetään nimitystä thalamos ja toisesta amphitalamos. Ympärillä oleviin pylväskäytäviin sijoitetaan arkikäytössä olevat ruokasalit ja makuuhuoneet samoin kuin palvelusväen pienet tilat. Rakennuksen tästä osasta käytetään nimitystä gynaeconitis.

Näihin tiloihin ovat liitoksissa suuremmat asuintilat, joissa on näyttävämmät peristyylit. (…) Näissä asuintiloissa on hienot eteistilat ja näyttävä sisäänkäynti.”

(Suom. Panu-Pekka Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola)

Vitruviuksen selostus jatkuu vielä huoneistojen erilaisilla sisustusratkaisuilla, käyttötarkoituksilla ynnä muilla mutta kummitustarinan kannalta oleellisin on nyt sanottu. Sitä, miksi kreikkalaiset eivät käytä atriumia Vitruvius ei kerro. Atriumit ovat roomalaisten asuinrakennusten keskushalleja. Kun atriumia ei käytetty kreikkalaisissa taloissa, se sopii hyvin Pliniuksen kertomukseen ateenalaisesta talosta. Athenodoroshan ”käski valmistaa itselleen vuoteen talon etuosaan” ( prima domus parte). Eräässä kirjeessään Plinius kuvailee Laurentumin huvilaansa näin: ”ensimmäisenä sisään tultaessa on atrium” (prima parte atrium) – eli se on ”talon etuosassa”. Vaikka epämääräisellä muotoilulla ei olekaan itse kummitustarinan kannalta merkitystä, olettaisi Pliniuksen käyttäneen täsmäsanaa jos talossa olisi ollut atrium. Ja vaikka talot ja huvilat eivät välttämättä olekaan identtisiä, kuuluu niihin ennen kaikkea atrium. Oletan siis, että kun Plinius ei mainitse atriumia hän tulee näin epäsuorasti ilmaisseeksi eron roomalaisen ja kreikkalaisen talon välillä. Kummitustarinassa juuri atriumin olemattomuudella on tärkeä merkityksensä.

3. Kummituksen tuloreitti ja Athenodoroksen sijoittuminen

Mistä kummitus tuli ja miten kaikki olivat talossa sijoittuneet? Tätä voi parhaiten havainnollistaa pohjapiirroksella kreikkalaistyylisestä talosta (Kuva 1). Aloitan helpommasta päästä. Athenodoros ”lähetti kaikki palvelijansa talon sisäosiin”. Kun talon julkisivu on kuvan oikeassa laidassa, ovat ”sisäosat” siis talossa vasemmalla. Näitä voisivat olla ”ruokasalit ja makuuhuoneet samoin kuin palvelusväen pienet tilat” (K) tai ”makuutilat”(H ja I). ”Makuutilojen” sijainnista saa myös viitteen Pliniuksen kertomuksesta: ”Yön hiljaisuudessa saattoi kuulua raudan kolinaa, ja jos terästi korviaan, erotti kahlaiden kalinaa ensin kauempaa ja sitten aivan läheltä”. Matkaa sisäänkäynnistä ”makuutiloihin” on siis sen verran, että kummituksen lähestymisen voi hyvin erottaa äänen voimistumisen perusteella. Muitakin tilavaihtoehtoja on, mutta ne eivät ole tässä nyt tärkeitä.

Mihin tilaan Athenodoros ”käski valmistaa itselleen vuoteen talon etuosaan”? Koska talossa ei ole atriumia ”ovesta sisään tultaessa kuljetaan kapeahkoa käytävää, jonka toisella puolella ovat hevostallit (B), toisella puolella portinvartijan tilat (C) ja sitten heti sisemmät ovet (D). Tätä kahden oven välistä tilaa kutsutaan kreikaksi thyrōrōn (A). Sitten tullaan peristyyliin” (E). Peristyylit ovat kattamattomia sisäpihoja joten niitä ei voi varsinaisesti kutsua huoneiksi. Yöpyminen taivasalla ei myöskään tunnu luontevalta ratkaisulta. Eivätkä kuvan peristyylit (E) ja (L) ole ”talon etuosassa”. Suuremman peristyylin (L) ja ”hienon eteistilan (M) ja oman näyttävän sisäänkäynnin” välissä olevat ”kyzikolaistyylinen ruokasali (N) ja pinakoteekki” (N) ovat, ”eteistila” mukaan lukien, ainoat joiden voi sanoa olevan ”talon etuosassa”. ”Kyzikolaistyylinen ruokasali” ja ”pinakoteekki” – taideteosten säilytyspaikka, viittaavat siihen, että Vitruvius kuvailee varakkaan henkilön taloa. Kun näihin tiloihin (N ja N) täytyy kulkea peristyylin (L) kautta tuntuvat ne epätodennäköisiltä Athenodoroksen yöpymispaikaksi. ”Hienon eteistilan” (M) kohdalla taas oletan, että Plinius olisi puhunut täsmällisesti eteisestä, eikä ”talon etuosasta”. Sama koskee ensiksi kuvattua sisäänkäyntiä (A). Esitän jatkossa ”eteistilojen” sopimattomuudelle muitakin perusteita.

dav

Kuva 1.

Toisessa kuvassa (Kuva 2) olen rajannut talon muut huonetilat pois ja keskityn sisäänkäynnin (A) ympärillä oleviin tiloihin.. Kuvan yläreunassa oleva ”asuintila” (R) on ”talon etuosassa” mutta on pikemminkin kulmahuone. Vitruvius kertoo näistä huoneista seuraavaa: ”Lisäksi oikealla ja vasemmalla puolella on pieniä asuintiloja, joissa on omat sisäänkäynnit, mukavat ruokasalit ja makuuhuoneet, jotta vieraat voidaan ottaa vastaan näissä tiloissa eikä peristyyleissä”. Oletan, ettei Athenodoros asettunut näihinkään tiloihin, koska ne eivät ole pääsisäänkäynnin lähettyvillä ja ovat pikemminkin lymypaikkoja kuin sellaisia, jossa odotetaan kummitusta saapuvaksi. Toisekseen noissa tiloissa ei liene tarvis ”valmistaa vuodetta”, koska niissä on ”makuuhuoneet”. Sama pätee K-kirjaimella merkittyihin tiloihin. Nämä tilat ovat myös sokkeloisia ja niihin tuleminen on monen mutkan takana, kuten Kuvasta 1 paremmin käy ilmi.

dav

Kuva 2.

Plinius kuvaa kummituksen saapumista näin:

”Itse hän keskittyi kokonaan kirjoitustyöhön, niin ettei toimettomana antaisi kuulemiensa kummitusjuttujen ja turhan pelon nousta mieleensä. Aluksi vallitsi tavanomainen öinen hiljaisuus. Sitten kuului raudan kolinaa ja kahleiden liikuttelua. Athenodoros ei kohottanut katsettaan eikä hellittänyt kirjoituspuikosta, vaan karaisi mielensä eikä ollut kuulevinaan. Sitten kolina yltyi, se läheni, kuului jo kynnykseltä, sitten jo sisältä huoneesta. Athenodoros katsahti taakseen, näki aaveen ja tunsi sen samaksi josta hänelle oli kerrottu.”

(Suom. Marja Itkonen-Kaila työryhmineen)

Kuvaus on mielenkiintoinen ja herättää kysymyksiä. Vaikka Athenodoros on tarkoituksellisesti asettunut ”talon etuosaan” ja on valmis kohtaamaan kummituksen, hän kuitenkin yrittää keskittää ajatuksensa kirjoittamiseen. Onko tuossa huonetilassa ”vuoteen” lisäksi joitain huonekaluja, jotta kirjoittaminen olisi helpompaa? Jos on, niin silloin thyrōrōn-niminen tila (A) on sellaisille liian ahdas. ”Hevostallit” (B) eivät ole ahtaat mutta ei ole luultavaa, että Athenodoros olisi ”käskenyt valmistaa itselleen vuoteen” sinne. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis ”portinvartijan tilat” (C). Tuo tila on L-kirjaimen muotoinen, josta toinen siipi on ulkoseinän suuntainen ja toinen, käytävän (A) viereinen, kohti peristyyliä (E). Kummassa siivessä Athenodoros kirjoitti? Kun kummitus saapuu, hän ”katsahti taakseen” (respicit): onko Athenodoros siis selin oveen? Tämä tuntuu oudolta. Lienee niin, että hän ei ollut täysin rintamasuunnassa oveen ja joutui, samalla kun ”kohotti katsettaan”, myös kääntämään päätään. Tämä näyttäisi onnistuvan paremmin käytävän (A) viereisessä siivessä, jonka perältä katsottuna ovi on vasemmalla sivustalla. (Esseessäni ”Miksi haamut tulevat aina ovista?” tarkastelen tuota ovikysymystä: https://wordpress.com/read/feeds/124047265/posts/3846984523 )

Jos etsii nyansseja ”raudan kolinoista” vaikuttaisi Athenodoros kuulleen ne lyhyemmän aikaa ja heti lähempää kuin asukkaat. Kun nämä kuulevat kahleiden äänet ”ensin kauempaa ja sitten aivan läheltä”, Athenodoros kuulee ne heti selvästi. Näinhän tietysti täytyy ollakin ”talon etuosassa”. ”Kolinan yltyminen” ei tarkoita pelkästään äänen voimistumista lähestyessään, vaan jonkinlaista kiihtymistä. Kummitus kiirehtii askeleitaan. Kun se saavuttaa tavoitteensa ja saa Athenodoroksen mukaansa, sillä ei ole enää mitään kiirettä, kuten Pliniuksen jatkosta käy ilmi:

”Haamu seisoi paikallaan ja viittoi sormellaan aivan kuin kutsuen häntä luokseen. Hän puolestaan antoi kädellään merkin, että haamu odottaisi vähän, ja kumartui taas kirjoittamaan tauluihinsa. Hänen kirjoittaessaan kummitus kalisutti kahleitaan hänen päänsä päällä. Hän katsoi uudestaan taakseen ja huomasi, että haamu viittoili kuten äsken. Viipymättä hän otti lyhdyn ja seurasi kummitusta. Se kulki hitain askelin aivan kuin kahleet olisivat olleet raskaat. Käännyttyään talon sisältä pihalle se jätti seuralaisensa ja hävisi. Athenodoros keräsi ruohoja ja lehtiä ja merkitsi niillä paikan.”

Taas ”katsotaan taakse” mutta erikoista on, miten kummitus katosi. Mitä tarkoittaa ”käännyttyään (deflexit) talon sisältä pihalle”? Eihän pelkällä ”kääntymisellä” voi siirtyä sisältä ulos, vaan siinä on otettava ainakin muutama askel. Tämäkin näyttäisi sopivan ”portinvartijan tilaan” (C), koska sinne johtava ovi on sivulla suhteessa sisäänkäyntiin, jolloin on ulos mentäessä ”käännyttävä” oikealle. Senkin jälkeen on otettava vielä askelia. Toisen sisäänkäynnin ”hienossa eteistilassa” (M) sen sijaan ei tarvitse eikä voi ”kääntyä” minnekään.

Kummituksen pysähtymisen ja katoamisen täytyy tapahtua aivan sisäänkäynnin edessä. Näin ollen selviää, ettei luita oltu haudattu puutarhaan niin kuin ehkä voisi kuvitella. Puutarha on aivan talon toisella puolella Kuvan 1 vasemmassa laidassa. Ja vaikka kummitus ”kääntyisikin” vasta ulkona, joko vasemmalle tai oikealle, ei se muuttaisi haudan sijaintia koska kummitus samalla ”hävisi”. Eräs vaihtoehto on, että kummitus ”kääntyi” ympäri Athenodorokseen päin ja tällä tavoin ilmaisi hautapaikan sijainnin.

”Portinvartijan tila” Athenodoroksen yöpymispaikkana antaa tulkinnalleni ehkä liiankin symbolisen merkityksen, mutta toisaalta se on hyvin luonnollinen valinta hänen tarkoitustaan ajatellen. Kuten kuvista näkee, talossa on paljon myös tiloja joille ei ole osoitettu mitään käyttötarkoitusta. Näitä on esimerkiksi juuri ”portinvartijan tilan” viereinen tila, joka on yhteydessä peristyyliin (E), mutta ei kuitenkaan näyttäisi kuuluvan siihen. Vitruviuksen kuvaus kreikkalaistyylisestä ihannetalosta on myös sikäli puutteellinen, ettei siinä ole esimerkiksi lainkaan kylpytiloja. Kuvaus ja pohjapiirros auttaa kuitenkin hahmottamaan Pliniuksen kummitustarinan asetelmia ateenalaisessa talossa.

Kiitokset Aulikki Vuola ja Antti T. Oikarinen!

Lähteet ja kirjallisuus:

Kailaheimo, Markku (2022) Stoalaisia kummitusjuttuja & Tuberon saviastioista. Atrain & Nord.

Plinius (2019) Kirjeitä keisariajan Roomasta. Toim. ja suom. Marja Itkonen-Kaila ja työryhmä. Tallinna: Gaudeamus.

Vitruvius (2022) Arkkitehtuurista. Suom. Panu-Pekka Hyppönen, Lauri Ockenström ja Aulikki Vuola. Tallinna: Gaudeamus.

Ilmestyy myös Vartija-verkkolehdessä.